Halloween @ the pig

Töissä pääsimme suunnittelemaan ja järjestämään bileet vieraille halloweenin kunniaksi.
Homman suunnittelu oli aika mielenkiintoista ja mukavaa vain viskoa ideoita ilmoille ja poimia näistä toteuttamiskelpoiset ja koittaa soveltaa sitten ne vielä mahtumaan fiksuun budjettiin.

oItse bileitä aloimme valmistella jo viikon etukäteen ja viimeiset päivät touhusimme täyttä vauhtia valmisteluiden parissa.

Itse juhlapäivälle itselleni oli vain aamiaisvuoro, mutta auttelin päivän mittaa muita ja illan jeesasin baarin takana ja keittiössä kiireisimpinä hetkinä.

Väkeä emme saaneet taloon ihan toivottua määrää, mutta bileet silti olivat loistavat ja osallistuneet tosissaan tuntuivat nauttivan niistä. Mukavana yllätyksenä lähes kaikki olivat pukeutuneet, osalta puuttui puku mutta askartelimme heille jotakin ylimääräisistä koristeista ja kasvomaaleista.

Hiljaisia syysiltoja ja vauhdikkaita viikonloppuja

Maskottimme sukkulabussissa

Elo maittaa yhä hyvin täällä Hollannin päässä.

Arkipäivät talo on ollut jatkuvasti melkein tyhjillään vieraista ja enimmäkseen asiakaskuntamme koostunut paikallisista jotka tulleet töidensä jälkeen vain viettänmään aikaa.
Viikonloput talo on taas jälleen ollut täyteen buukattuna ja kiirettä riittänyt, mikä ei tosin aina ole ollut huono juttu. Tapaa uusia kasvoja ja kuulee uusia tarinoitajatkuvalla syötöllä.

Viikonloput periaatteessa mennään täydellä liekillä painaen vuoroissa tahdilla töitä ja vapaalle päästyä vietettyä aikaa vieraiden seurana aamun tunneille saakka.
Viikolla kerkeää sitten palautua koitoksista ja ladata akkuja seuraavaa viikonloppua varten.

Ranta illan laskeuduttua

Nyt varsinkin on ollut vilkkaampaa syyslomien vuoksi ja ensi perjantaina on edessä vielä Halloween bileiden järjestäminen, joista voi tulla hyvinkin mielenkiintoiset. Pukuideakin on valmiina mutta jospa sen paljastamisen jätetään lähemmäksi itse H-hetkeä ja omaan blogipostaukseensa.

Talven laskeuduttua jo Suomeen ja täällä vasta syksyn alettua ei voi kun vahingoniloisena lueskella ihmisten avautumisia lumista ja pakkasista kotopuolessa.

Staffimme

Elo on juhlaa, juhla on elämää

Pikkuhiljaa alkaa olla jo kunnolla kotiutunut paikanpäälle. Kaikki tarvittavat palvelutkin löytyvät jo helpolla, ainoastaan salilla käynti jäänyt paussille paikan ainoan salin jäsenyyden maksasessa aivan liikaa opiskelijan kukkarolle. Ennen lähtöä saatu hyvä treenitahti kun vieläkin koputtelee takaraivossa ja tekisi mieli jatkuvasti vain tehdä jotain, kokeilin juoksulenkkejä mutta se ei vain ole mieleiseni laji.

Vapaapäivillä on tullut käytettyä hyväksi työpaikan tarjoamia etuja kuten ilmaiset kyydit ja mojovan alennuksen Amsterdamin hostellien majoituksesta henkilökuntana.
Keskustan hostelli oli aikalailla tismalleen kuten muistinkin. Hostellin oma kissa oli siellä jo kaksi vuotta sitten kun vierailin ensimmäisen kerran ja vaikutti jopa muistavan minut. Illemmalla löytyi hostellistakin muutama tuttu kasvo joiden kanssa oli jutellut aiemmin jo rannan hostellilla.


Ilmat ovat hieman viileneet joka on rajoittanut rannalla oleskelua aika rajusti, joutui jo tämäkin paksunahka laittaa pikkuhiljaa takkia päälle pilvisempinä päivinä.

Päivät töissä ovat sujuneet nyt paljon rauhallisemmin kiireisimmön sesongin alkaessa olla ohi, toisaalta viikonloppuisin on yhä hieman kiireisempää.

Pomon kanssa sovin aikaistavani syyslomaani ja käytinkin sen vieraillakseni Munchenissä Oktoberfesteillä. Matkat tuli taitettua kokeilun (ja budjetin) vuoksi bussilla. Ahteri ei ihan kiittänyt 14 tuntisista istuma-maratoneista, mutta perille löytyi helpolla.


Pistetään loppuun vielä muutamia kuvia mitä tullut napsittua.

Ensimmäinen viikko

Pian jo ensimmäisen viikon kerennyt nyt oleskella paikanpäällä Noordwijkissä, joten eiköhän ole jo hyvä aika toiselle postauksellekin.

Siitä hetkestä asti kun saapui lentokentälle oli erittäin epätodellinen olo, tutut maisemat jäi taas pidemmäksikin aikaa taakse ja edessä aivan uusi arki.

Jatkolennolla kävi oikein mukava tuuri, sain paikan pyytämättä hätäuloskäynnin vierestä joten jalkatilaa oli niin paljon että venymälläkään yltäisi seuraavaan penkkiin.

Matkaamiseen meni aikalailla aikaa kaikkine vaihtoineen, mutta saavuin illaksi hostellille ja minulle järjestyikin helpolla punkka.

Porukka ottikin minut oikein lämpivästi heti vastaan ja vietin iltaa siinä tutustuen uusiin työkavereihin kunnes matkaväsymys alkoi päästä niskanpäälle ja nukkumaan meno alkoi tuntua kovinkin houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Aloitin jo sunnuntaina työni harjoittelemalla hieman perusasioita opastetusti ja pienistä alkukankeuksista kun pääsi alkoi homma pikkuhiljaa jo viikon mittaan sujua ja rutiineja löytyä. Työkaverit on auttavaisia, kielimuureja ei juurikaan esiinny ja asiakaspalvelukin näin hostellissa ainakin on ollut yllättävän mukavaa puuhaa.

Ilmapiiri töissä on todella rento. Aina ei edes tunnista ketkä meistä on milloinkin töissä ja ketkä vain hengailemassa muiden seurassa.

Hieman kerennyt paikkojakin kierrellä lähistöltä ilmat ovat ainakin ollut viimeisen päälle verrattuna siihen mitä suomen kesä nyt tänä kesänä tarjonnut. Alle 5 min kävelymatkan päässä on loputtoman tuntuinen hiekkaranta jolla kerkesi jo hieman nahkaakin polttaa.

Tein pikaisen visiitin Leidseniin, tosin siellä pyörimiseen pitääkin johonkin väliin varata päivä, sen verran hienon oloiselta sekin vaikutti ja meinasi mennä ensivisiitti liian myöhäiseksi.

Olokin alkaa olla jo kuin kotonaan täällä.
Työn puolesta ensimmäinen ohjaamaton päiväkin tuli vietettyäkin kun vuorojen jaossa oli tapahtunut pienoinen virhe ja ainoana vapaana henkilönä jolla koulutusta respasta hyppäsin vapaalta korvaamaan.

Ensimmäisen viikon jälkeen fiilikset siis vieläkin hyvinkin korkealla.

Viimeinen ilta ennen lähtöä

Koko mukaan lähtevä omaisuus, hieman olisi vielä voinut karsia jos olisi raaskinut.

Aika avata blogi nyt näin reissun ollessa aivan ovilla, aloitetaan se lyömällä heti pientä pohjustusta pöytään mistä tulee olemaan kyse. Opiskelen tällä hetkellä viimeistä jaksoa matkailuvirkailijan tutkintoa Helmi, liiketalousopistossa ja osana opintojani suoritamme yhden jakson työssäoppimalla. Näkemisen ja kokemisen janoisena ihmisenä löin tavoitteekseni jo opintojen alkuun suorittaa omani ulkomailla.

Itse metsästin pitkään ja hartaasti omaa paikkaani koulun kontaktien kautta, välillä meinasi touhussa jo usko loppua kaverien aina juhlistaessa omia pestejään samalla kun itselle sähköposti pitää vain mykkäkoulua.

Lopulta tartuis härkää sarvista ja ammensin omista reissuistani ja otin yhteyttä firmoihin joiden palveluja käyttäessä oli jäänyt hyvä fiilis lafkan toiminnasta.

Tämä kannatti ja vihdoin napsahti paikka backpacker hostellista Njoordwijkistä, Hollannin rannikolta.

Itse työkin vaikuttaisi juuri itselle kuin tehdyltä näin ennakkotietojen perusteella joten eiköhän tästä ikimuistoinen ja onnistunut kokemus saada aikaan.

Viime hetken fiilistelyt

Pitkään siihen on jo tullut henkisesti prepattua itseään, siltikään ei vain pysty välttymään viime hetken jännitykseltä, jonka ylittää vaan into jo vetäistä rinkka rinkka selkään ja polkea matkaan.

Kun vihdoinkin sai kaivettua rinkan komeron perältä ja koepakattua oli olo kuin tapaisi vanhan ystävän jälleen kerran vuosien jälkeen. Viimeisimmän kerran samainen reppu kuljeksi tuhansia kilometrejä mukana 2010 eurooppaa kierrellessä.

Päätin pähkäiltyäni vaihtoehtojani luopua suomen asunnostani kokonaan harjoitteluun lähtiessäni, näin ollen ei kotopuolesta juuri tipahtele laskuja ja koulun kun saa päätökseen on parempi mahdollisuus käväistä tekemässä jokin pidempikin matka, kunhan vain saa säästeltyä rahat kasaan. Hölmön haaveilua tiedän, mutta suurempia tulevaisuuden suunnitelmia en ole vielä juuri tehnyt,

Soppariin kun sai nimet kummaltakin osapuolelta ovat lähteneet asiat rullaamaan kuin itsestään ja selkiytynyt jatkuvasti vain enemmän mitä tulee tehdä vielä ennen lähtöä.

Kämpän irtisanominen kostautui kyllä sillä tavalla että omaisuudesta eroon hankkiutumiseen olisi ollut hyvä olla enempikin aikaa, Tavaroille olisi iso liuta ottajia mutta aikataulut eivät vain ota ottaakseen yhteen.

Onneksi sekin puoli hoitui lopulta ja jäljelle jäänyt kuin tyhjä huone jossa punkata telttapatjalla viimeinen yö rinkan kanssa ennen lähtöä.

Kuitenkin kaikkein vaikeinta on ennen lähtöä nähdä ystäviään ja tietää että kaikkia heistä ei vain tule näkemään uudelleen kuukausiin.