Elo on juhlaa, juhla on elämää

Pikkuhiljaa alkaa olla jo kunnolla kotiutunut paikanpäälle. Kaikki tarvittavat palvelutkin löytyvät jo helpolla, ainoastaan salilla käynti jäänyt paussille paikan ainoan salin jäsenyyden maksasessa aivan liikaa opiskelijan kukkarolle. Ennen lähtöä saatu hyvä treenitahti kun vieläkin koputtelee takaraivossa ja tekisi mieli jatkuvasti vain tehdä jotain, kokeilin juoksulenkkejä mutta se ei vain ole mieleiseni laji.

Vapaapäivillä on tullut käytettyä hyväksi työpaikan tarjoamia etuja kuten ilmaiset kyydit ja mojovan alennuksen Amsterdamin hostellien majoituksesta henkilökuntana.
Keskustan hostelli oli aikalailla tismalleen kuten muistinkin. Hostellin oma kissa oli siellä jo kaksi vuotta sitten kun vierailin ensimmäisen kerran ja vaikutti jopa muistavan minut. Illemmalla löytyi hostellistakin muutama tuttu kasvo joiden kanssa oli jutellut aiemmin jo rannan hostellilla.


Ilmat ovat hieman viileneet joka on rajoittanut rannalla oleskelua aika rajusti, joutui jo tämäkin paksunahka laittaa pikkuhiljaa takkia päälle pilvisempinä päivinä.

Päivät töissä ovat sujuneet nyt paljon rauhallisemmin kiireisimmön sesongin alkaessa olla ohi, toisaalta viikonloppuisin on yhä hieman kiireisempää.

Pomon kanssa sovin aikaistavani syyslomaani ja käytinkin sen vieraillakseni Munchenissä Oktoberfesteillä. Matkat tuli taitettua kokeilun (ja budjetin) vuoksi bussilla. Ahteri ei ihan kiittänyt 14 tuntisista istuma-maratoneista, mutta perille löytyi helpolla.


Pistetään loppuun vielä muutamia kuvia mitä tullut napsittua.