Viimeinen ilta ennen lähtöä

Koko mukaan lähtevä omaisuus, hieman olisi vielä voinut karsia jos olisi raaskinut.

Aika avata blogi nyt näin reissun ollessa aivan ovilla, aloitetaan se lyömällä heti pientä pohjustusta pöytään mistä tulee olemaan kyse. Opiskelen tällä hetkellä viimeistä jaksoa matkailuvirkailijan tutkintoa Helmi, liiketalousopistossa ja osana opintojani suoritamme yhden jakson työssäoppimalla. Näkemisen ja kokemisen janoisena ihmisenä löin tavoitteekseni jo opintojen alkuun suorittaa omani ulkomailla.

Itse metsästin pitkään ja hartaasti omaa paikkaani koulun kontaktien kautta, välillä meinasi touhussa jo usko loppua kaverien aina juhlistaessa omia pestejään samalla kun itselle sähköposti pitää vain mykkäkoulua.

Lopulta tartuis härkää sarvista ja ammensin omista reissuistani ja otin yhteyttä firmoihin joiden palveluja käyttäessä oli jäänyt hyvä fiilis lafkan toiminnasta.

Tämä kannatti ja vihdoin napsahti paikka backpacker hostellista Njoordwijkistä, Hollannin rannikolta.

Itse työkin vaikuttaisi juuri itselle kuin tehdyltä näin ennakkotietojen perusteella joten eiköhän tästä ikimuistoinen ja onnistunut kokemus saada aikaan.

Viime hetken fiilistelyt

Pitkään siihen on jo tullut henkisesti prepattua itseään, siltikään ei vain pysty välttymään viime hetken jännitykseltä, jonka ylittää vaan into jo vetäistä rinkka rinkka selkään ja polkea matkaan.

Kun vihdoinkin sai kaivettua rinkan komeron perältä ja koepakattua oli olo kuin tapaisi vanhan ystävän jälleen kerran vuosien jälkeen. Viimeisimmän kerran samainen reppu kuljeksi tuhansia kilometrejä mukana 2010 eurooppaa kierrellessä.

Päätin pähkäiltyäni vaihtoehtojani luopua suomen asunnostani kokonaan harjoitteluun lähtiessäni, näin ollen ei kotopuolesta juuri tipahtele laskuja ja koulun kun saa päätökseen on parempi mahdollisuus käväistä tekemässä jokin pidempikin matka, kunhan vain saa säästeltyä rahat kasaan. Hölmön haaveilua tiedän, mutta suurempia tulevaisuuden suunnitelmia en ole vielä juuri tehnyt,

Soppariin kun sai nimet kummaltakin osapuolelta ovat lähteneet asiat rullaamaan kuin itsestään ja selkiytynyt jatkuvasti vain enemmän mitä tulee tehdä vielä ennen lähtöä.

Kämpän irtisanominen kostautui kyllä sillä tavalla että omaisuudesta eroon hankkiutumiseen olisi ollut hyvä olla enempikin aikaa, Tavaroille olisi iso liuta ottajia mutta aikataulut eivät vain ota ottaakseen yhteen.

Onneksi sekin puoli hoitui lopulta ja jäljelle jäänyt kuin tyhjä huone jossa punkata telttapatjalla viimeinen yö rinkan kanssa ennen lähtöä.

Kuitenkin kaikkein vaikeinta on ennen lähtöä nähdä ystäviään ja tietää että kaikkia heistä ei vain tule näkemään uudelleen kuukausiin.